Jukka Konttinen

Näkevätkö RED II-direktiivin vastustajat metsän puilta?

Asia liittyy biomassan kestävyyskriteereihin, joilla on tarkoitus varmistaa, että  varmistaa, että bioenergian lisääntyvä käyttö EU:ssa tuottaa merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä verrattuna fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Lisäksi direktiivissä asetetaan asetetaan kestävyysvaatimuksia biomassojen tuottamiselle metsissä, pelloilla ja ruohikkoalueilla. Energiaministeriö vahvisti yleisnäkemyksen ennen joulua, josta Euroopan parlamentin täysistunnossa on tarkoitus äänestää 16.1. Asian käsittelyn aiemmista vaiheista olen blogannut aiemmin.

Metsäntutkijat ja biologit Suomessa (ns. Bios-ryhmä) samoin kuin joukko kansainvälisiä tiedeihmisiä ovat allekirjoittaneet vetoomuksia, joista viimeisin (659 kpl allekirjoituksia) on jaettu MEPeille tulevaa äänestystä varten. Vetoomuksissa yksikantaan vastustetaan biomassan energiakäyttöä ympäristösyistä ja täten esitettyä yleisnäkemystä asiasta.

Bioenergian puolustajat ovat myös lähettämässä vetoomusta, jossa käsitellään vastustajien vetoomus ja oikaistaan vastustajien eniten esittämiä väitteitä. Olen omasta ammattiasemani puolesta mukana allekirjoittamassa tätä vetoomusta.

Bioenergian vastustajien väitteet ovat ns. worst-case screnario-tyyppisiä uhkakuvia, jotka voivat perustua riittämättömään tietoon ja ymmärrykseen. Níitä voidaan luokitella seuraavasti: 1) Bioenergian tuotanto luo markkinan, joka johtaa kokonaisten metsien kaatamiseen energian raaka-aineeksi. 2) Puun kaataminen luo hiilivelan (vrt. hiilinielu), jonka täyttyminen kestää 30 vuotta, 3) Puuhakkeen polttaminen johtaa kasvaviin typen oksidien (NOx) sekä pienhiukkasten päästöihin joka edelleen ennenaikaisiin altistusalueen väestön kuolemiin.

Väitteeseen 1) voidaan vastata, että metsää käytetään jo nyt Suomessa ja Euroopassakin valtavat määrät puunjalostuksen raaka-aineeksi. Energiakäyttöön kuluu pääasiassa ne puunhankinnassa yli jäävät puun osat, kuten latvat, oksat ja kannot, jotka eivät kelpaa varsinaisiin puunjalostuksen tuotteisiin. Tämä energiakäyttöön menevä puu on pieni osa, muutama prosentti koko puunkäytöstä. Suomen kannalta metsänkasvu (nykyään noin 100 milj. m3) on koko ajan ylittänyt hyötykäyttöön menevän poistuman (n. 82 milJ. M3) ja täten metsien hiilivarasto kasvaa, vaikka hakkuita lisättäisiinkin aiotusti.

Väite 2) saattaa perustua tiedejulkaisuissa esitettyihin skenaarioihin (esim. Suomen ympäristökeskus v. 2010), joissa on tarkasteltu yhden puulajin ja vieläpä sen osan (kannot, oksat) poltossa tuottamien hiilidioksidikaasujen sitoutumista uuden biomassan (samantyyppisen puunosan) kasvuun, jolloin se sitoo hiilidioksidin fotosynteesin kautta. Tällöin merkittävän (n. 60 %) CO2-päästövähentymän saavuttaminen, metsäbiomassan kasvuun sitoutuen, tapahtuu noin 30 vuodessa. Verraten tilanteeseen että sama määrä energiaa tuotettaisiin fossiilista polttoainetta polttamalla, jolloin päästöjä sitovaa fotosynteesiä ei tapahdu. Tämä skenaario sisältää useita alkuoletuksia ja epävarmuuksia, jotka bioenergian kriitikotkin myöntävät, esimerkiksi peltomaan huomioimisessa hiilitaseisiin. Samoin metsä sisältää kaikentyyppistä ja kaikenikäistä puuta, joten miten voidaan noin tarkasti joukosta identifioida yhden puulajin ja sen osan hiilitase. Muuten kuin valtavasti yksinkertaistavilla oletuksilla ja tarkasteltavalla systeemillä? Näkevätkö siis kriitikot tässä kohden metsän puilta? Suomen ympäristökeskuksenkin uudemmat kannaotot asiaan näyttävät olevan paljon myönteisempiä, todeten että tietyillä toimenpiteillä kestävän hiilineutraalin metsäbiomassan tuottaminen on mahdollista.

Väitteen 3) kohdalla voidaan todeta, että sikäli kun puuhakkeen poltto tapahtuu isoissa (kapasiteetiltaan muutama megawatti ja isommat) laitoksissa, niissä savukaasun puhdistukseen laitetaan tehokkaat hiukkassuodattimet. Isoissa keskitetyissä CHP-laitoksissa käytössä on sähkösuodattimet, kuten esimerkiksi suomalaisissa maakuntakeskuksissa, kuten Tampere, Kuopio, Jyväskylä ja Oulu. Pienhiukkasien muodostuksissa aerosolifysiikalla on olennainen rooli. Tampereen teknillisen yliopiston aerosolifysiikan tutkijat ovat mitanneet Helsingin polttovoimalaitosten hiukkaspäästöjä savupiipusta ulos ja todenneet ne erittäin alhaisiksi, johtuen nimenomaan tehokkaasta hiukkassuodatuksesta. Samat tutkijat ovat myös mitanneet mm. biopolttonesteellä toimivan moottorin hiukkaspäästöjä, saaden niistäkin selvästi alhaisempia lukemia kuin fossiilisella polttonesteellä käyvän moottorin.

Lisäksi teollisissa energialaitoksissa polton ja palamisen tehokkuus on mahdollista optimoida siten, että ns. palamattomia eli hiukkaspäästöjä ei juuri synny. Näkemys biomassan polton valtavista hiukkaspäästöistä saattaa johtua varsin tehottomasta pienpoltosta, kuten Suomessa vaikkapa kesäasunnon saunan puukiukaasta, jonka savu on varsin mustanpuhuvaa, johtuen siitä, että yritetään ottaa iso teho pienestä laitteesta mahdollisimman lyhyessä ajassa. Samoin suomalaisilla omakotitaloalueilla takkojen sytyttämisen haistaa ilmassa varsin helposti. Voi olla, että tulevaisuudessa omakotitaloluokan polttoon perustuville lämmityslaitteille tulee hiukkaspäästöjen rajoitusvaatimuksia.

Sama asia koskee typen oksidien (NOx) päästöjä, sillä biomassa sisältää typpeä (hapettuessaan NOx:ia muodostavaa) ivarsin vähän verrattuna kivihiileen, samoin kuin biomassan polton lämpötilat ovat yleensä alle 1000 ֯C, jolloin NOx-päästöjä ei voi syntyä palamisilman typestäkään. Täten väite lisääntyvistä NOx-päästöistä, fossiilisen polttoaineen polttoon verraten, ovat vailla pohjaa. (Typen oksidien muodostuminen on haaste runsastyppisen kivihiilen poltossa, sekä maakaasun poltossa siksi, että palamislämpötilat nousevat helposti yli 1400 ֯C.)

Eli väitteeseen 3) mitä tulee biomassan energiakäyttöön, se keskitettäneen valtaosin tulevaisuudessakin isoihin laitoksiin, joissa polton tehokkuus ja päästöt on minimoitu. Tällä on osaltaan merkitystä energiatehokkuuteen, joka on merkittävä keino kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Varsin tehoton ja suodattamaton poltto on myös syynä esimerkiksi Kiinan suurkaupunkien hiukkaspäästöihin.

Oma lukunsa on kysymys, että mitkä ovat bioenergian vaihtoehdot kestävään uusiutuvaan energiantuotantoon pyrkimisessä. Tätä olen myös kommentoinut aiemmin. Toivotaan, että keskustelu ja mielipidevaikuttaminen ei ole jotain ideologiaan, asennevammaan tai piiloagendaan perustuvaa demonisointia, ainakaan siltä osin, kun esitettyjä väitteitä vastaan löytyy faktatietoa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat