Jukka Konttinen

Niistä sisällöistä

Harkimon ja Jungnerin uudesta poliittisesta liikkeestä riittää pöhinää. Kohu näyttää olevan jälleen kerran henkilöihin menevää mutu-spekulointia jota julkisuus tosin rakastaa. Päällimmäisiä spekuloitavia taitaa olla tulevan pääministerin puolue ja nimi. Aivan kuin tulevat Eduskuntavaalit olisivat pelkkä muodollisuus tässä pelissä. Ehkä ovatkin?

Toki kysymyksellä siitä kuka johtaa ja millä politiikalla on merkitystä päätöksentekoon. Itseä kiinnostaisi kuitenkin ne sisällöt – joita eivät kuulemma Harkimo tai Jungner ole vielä valottaneet.

Ko. herrat ovat kuitenkin julkaisseet valtavasti materiaalia ajatuksistaan, joten miksei ruodittaisi niitä? Olen sattumoisin seurannut Harkimon ja Jungnerin ulostuloja vuosikausia. Kun nyt sitten henkilöihin mennään, niin on pakko sanoa, että arvostan molempia miehinä jotka kulkevat omia polkujaan. (Tai siis henkilöinä näin tasa-arvo-korrektisti). Molemmilla oli myös vakavia terveysongelmia, jossa hengenlähtö oli lähellä. Vaikka toki yhteiskuntamme eliittiin kuuluvat molemmat, eikä tämä voi olla näkymättä ajatuksissaan.

Kuitenkin sekä Harkimo että Jungner ovat esittäneet epäkorrektisti ja suorapuheisesti asioita tai ongelmia, joilla on mielestäni iso merkitys Suomen yhteiskunnallisessa elämässä ja myös poliittisessa päätöksenteossa. Hjalliksen yksi minusta lyömätön oivallus on hänen YouTube-kanavaltaan poimittu kritiikki maakuntauudistuksesta, nimittäin että ihmiset istuu liian monella pallilla. Asia (poliittisen päätöksenteon jääviysongelma) on selvää pässinlihaa, mutta eipä sitä edes media näytä nostavan esiin.

Harkimon YouTube-videoissa hän avautuu mm. poliittisista kriittisistä mielipiteistään, vaurastumisesta ja sijoittamisesta, johtajuudesta, myyjän taidoista sekä harrastuksistaan kuten ruoanlaitosta. Samoin kuin empatian osoituksena ruokajonoista ja koulukiusauksesta, ehkäpä jälkimmäistä itsekin todistaneena? Politiikka ei olekaan siten suoraviivaista ja pragmaattista kuin yritystoiminta ja tämä todennäköisesti on tuskastumisen syy. Toimittaja Timo Haapala väitti, että kyseessä on Hjalliksen narsistisuus ja mm. malttamattomuus kuunnella toisia. Ei asia ole näin suoraviivainen, sillä kyllä menestyneen johtajan pitää osata kuunnella. Sitä kuuntelua ei vain voi tehdä ihan loputtomiin, silloin kun jonkun pitää päättää ja olla vastuussa päätöksistään. Jollakin järkevällä aikataululla.

Jungnerin blogit Uuden Suomen Puheenvuorossa näyttävät käsittelevän monipuolisesti yhteiskunnallisia aiheita, luonnollisesti myös hänen substanssiosaamisensa kautta (mm. YLE:n ja median kommentointi, tietoyhteiskunnan kehitys). Samoin kuin hänen useat vierailunsa YLE:n Pressiklubi-ohjelmassa ovat joskus meinanneet varastaa koko shown. Muuten, hänen esiin nostamansa, täälläkin ruodittu termi ”disruptio” selittyy blogissaan ilmaisulla ”Yhteiskunnan piilevän potentiaalin vapauttaminen”. Tällaista sivistyssanastoa soveltamalla minusta Jungner osoittaa mentaliteettiaan, siis ettei hänen tarvitse aina olla korrektin yleistajuinen. Silloin kun viestin idea eli sisältö ratkaisee?

Mitä mentaliteettiin tulee, Jungnerin kohdalla suurin kohu taisi nousta siitä, kun hän tylytti kansalaisia provosoivasti toteamalla heitä ”hitaalla käyviksi, kapeakatseisiksi tonttuilijoiksi”. Että ”avarakatseiset älyköt” ovat vähemmistössä. Lausunnossa voi toki olla ylimielistä elitismiä. Siitä voi saada kuvan, että kansa olisi ”tuomittu tyhmyyteen”? En olisi itse niin pessimistinen, toteaisin, että kyseessä on enemmänkin henkinen laiskuus. Ei haluta tai viitsitä ihmetellä ja epäillä, kritisoida itsestäänselvyyksiä. Elämä menee kuin juna, kohdusta hautaan, mutta menköön? Jungnerin tekstinkin motiivina on tarve herätellä ajattelemaan.

Siis sanoisin, että jos herrat nostavat esiin omassa liikkeessään aiemmin esiin tuomiaan ongelmia, niin sillä on uutta annettavaa. Pitääkö siis em. eliittiasema olla sellainen händikäppi, että heidän ideansa pitää tuomita lähtökohtaisesti? Poliitikot ja media siinä mukana ovat minusta kovasti tuomitsemassa, perustellen aiempiin kokemuksiin vaikkapa Nuorsuomalaisista. Liberaalipuolue Suomesta jo löytyy. Ehkä ei halutakaan mitään uutta poliittista voimaa, joka voisi keikuttaa venettä liian vakavasti? Ainakin poliittinen oppositio näyttää minusta saavuttaneen kasvaneen suosionsa räksyttämällä hallituksen toimenpiteistä tyyliin, että saavutetuista eduista ei saa tinkiä ja mitään ei saa leikata mistään. Köyhien ja huono-osaisten oikeuksin vedotaan, kun on perustellen väitetty (Tuomo Luoma ja Heikki Pursiainen), että politiikan käyttövoima ovat kuitenkin ne suhteellisen hyväosaiset, joiden eduista ja tulonsiirroista ei ole tinkimistä. Jotka käyvät äänestämässä. Ja tässä politiikassa mukana ovat eduskuntapuolueet laidasta laitaan. Jungnerin esiin nostama henkinen laiskuus sinetöi tämän.

Edellä mainitun valtavirran politiikan selättämiseksi tarvittaisiin melkoiset muskelit tai oikoteitä. Kovasti näyttää siltä, kuten nyt jo toista päivää on leivottu konsensusta, että turha edes yrittää? Tai kun moititaan politiikan vaihtoehdottomuutta, niin tehdään parhaansa, ettei mikään pääse muuttumaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Hieno kirjoitus ja tervetullutta vaihtelua käytävään keskusteluun, kiitos.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Tuo ihmiset istuu liian monella pallilla on kyllä tärkeä näkökulma ja yllättävän vähän keskusteltu maakuntauudistukse tiimoilta. Varsin selvää lienee, että paikat miehittyvät kansanedustajilla sekä suurimpien kuntien kärkipoliitikoilla. Lyhyt aika (jos se nyt toteutuu) vielä takaa sen, että ilman olemassaolevaa näkyvyyttä menestyksen saavuttaminen on lähes mahdotonta.

Tämä porukka sitten käytännössä loisi maakuntahallinnon perustan ja toimintatavat sekä sitten kilpailuttaisi toimijat. Merkittävät päätökset tehdään jo ensimmäisellä kaudella ja niitten kautta sitoudutaan pitkäksi aikaa ratkaisuihin. Vaikka kuinka monesta asiasta todetaan vain, että maakunta sitten ratkaisee lopulta. Melko huolestuttavaa.

Usealla pallilla istumisesta tuliu mieleen Kokoomuksen Eero Lehti, joka on kansanedustajuuden lisäksi ollut Keravan kaupunginhallituksen puheenjohtaja kohta kymmenen vuotta. Lisäksi hän on mukana niin monessa yrityksessä mukaanlukien vaikkapa henkilköstövuokraus ja soteen liittyvät alueet, että milloin oikein syntyy esteellisyys olla päättämässä näistä asioista. Arvostan että liikemiehiä on eduskunnassa, mutta silti ihmetyttää kuinka nämä hoituvat. Eiköhän mies ole ehdolla maakuntavaaleissakin...

https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/...

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Voidaan osoittaa joukko asioita, joissa myös media näyttää olevan hyväksynyt, että politiikassa näin on aina tehty ja näin tullaan aina tekemään. Ja jos et tätä hyväksy, niin olet lobbari tai narsisti, jonka olisi vain parasta vaieta?

Toimituksen poiminnat