Jukka Konttinen

Anna hyvän kiertää

Kirjoituksen otsikko tulee elokuvasta ”Pay it forward”, jonka suomennos ei minusta ole kaikkein onnistunein.

On tutkittu, että kolmasosa suomalaista osallistuu jonkinlaiseen vapaaehtoistyöhön. Työtä tehdään kolmannen sektorin organisaatioissa sekä kai myös omasta tahdostaan vapaamuotoisesti. Suuri työllistäjä on liikunta ja urheilu, mutta myös mm. seniorien ja vanhusten parissa tehty työ.

Tein oman ratkaisuni runsas vuosi sitten. Kävin asiaan muutamia kymmeniä tunteja kestävän koulutuksen. Tehtävien yksityiskohdat ovat luottamuksellisia, mutta asiasta on päälinjaukset julkisesti saatavilla. Tehtäviä voi myös tehdä oman ajankäyttönsä mukaisesti, itse teen pari kertaa kuukaudessa, arkisin työpäivän jälkeen. Vapaaehtoisuudessa on se hyvä puoli, että tehtäviin liittyvät vastuut eivät ole samanlaisia kuin samanlaisia kuin samassa organisaatiossa olevilla palkatuilla ammattilaisilla. Silti haastavia tehtäviä voi olla luvassa, esimerkiksi pelkkä henkisenä tukena oleminen - kuuntelu- ja keskusteluapu auttaa monia.

Olen välillä pohtinut, että onko omalla työlläni merkitystä, silloin kun on tullut eteen ns. vaativa tapaus. Tapauksiin liittyviä haasteita käymme läpi tukihenkilöiden kesken järjestettävässä työnohjauksessa ja sieltä toki saa vahvistusta ja kannustusta. Katselin eilen Arman Alizadin vetämää jaksoa Pohjantähden alla-sarjasta, jossa tutustuttiin Heikki Hurstin ruoka- ja vaateapuun. Ko. ohjelmasta tuli hyvä mieli - antoi lisää uskoa siihen, että tein aikoinani oikean ratkaisun.

Jostain käsittämättömästä syystä Hurstin tapaisesta avusta oltaisiin leikkaamassa. Työhön osallistuu kuitenkin merkittävä joukko pyyteetöntä, rahallista korvausta vaatimatonta henkilöstöä. Siitä huolimatta kai mitään tällaista toimintaa ei voida järjestää ilman kuluja, kuten vuokrat, sähköt, logistiikka ym.

Perusperiaate hyvinvointivaltiolla on, että tukiverkostojen pitäisi hoitaa köyhät ja vähävaraiset. Alizadin TV-dokumentista kävi varsin selväksi, että vaikea pitkäaikainen sairastuminen aiheuttaa köyhyys- ja syrjäytymiskierrettä. Epäilen, että erityisesti mielenterveysongelmia syynä vaikeuksiin ja syrjäytymiseen ei kunnolla vieläkään ymmärretä. Fyysiset rajoitteet ja vaikeat sairaudet paljon ”helpompia” tässä mielessä, vaikka näin ei tarvitsisi olla.

Yleisesti syytetään valtionhallintomme taloudellisia kiristystoimia, Sipilän hallitusta. Joka panee ”köyhät kyykkyyn”. Kun yhteinen vihollinen on olemassa, ei tarvitse ajatella asiaa pidemmälle? Ikävä kyllä minusta on mahdollista se, mitä Heikki Pursiainen on kirjoittanut, että tulonsiirtojärjestelmämme pyörii kuitenkin kohtuullisen hyväosaisten tulonsiirtojen ja julkisten tukiaisten pyörittämiseksi. Siis kuinka valtiota halutaan osallistumaan maksajana kaikkeen mahdolliseen. Kun yhteiskunnassamme on 70 % nettosaajia ja 30 % nettomaksajia, on enemmistön intresseissä keksiä demoni oman ryhmänsä ulkopuolelta?

On kritisoitu myös sitä, että valtiomme pyörittää Veikkaus-nimistä monopolia. Jossa vähävaraiset marketin mummot hedelmäpelailullaan kustantavat mm. taide- ja kulttuurikustannuksia. Kuitenkin omasta tukihenkilötoiminnastani syntyvät kulut kustannetaan juuri veikkausvaroista. Jos ”veikkausmonopoli murretaan”, kustannukset pitäisi ottaa jostain muualta valtion budjetista. Siis jos toimintaa ei lakkautettaisi. Toivottavasti ei.

Heikompien ja köyhien auttamiseen estettä ei välttämättä muodosta kulloistenkin päättäjien ratkaisut, sillä kunkin on mahdollista auttaa edellytystensä mukaan. Oma elämäntilanteeni mahdollistaa tämän, vaikka hyvin ymmärrän, jos jonkun toisen ei. Kun kyseessä on vuosikausia kestävä toiminta, johon tuntee sitoutuneensa, ei kyseessä ole mielestäni enää pelkkä egotrippailu tai omantunnon paikkailu. Työ myös palkitsee, kuten esimerkiksi sisäinen tunne Alizadin toimittaman ohjelman aikana. Vaikkei jonkin edun itselleen saaminen saakaan olla toiminnan edellytys.

Ohjelmassa kuultiin, että Veikko Hursti aloitti oman toimintansa ottamalla alkoholisteja sillan alta kotiinsa. Siihen en itse pystyisi, hyvin harva kai noin ylipäänsä. Lähtökohtana vapaaehtoistyölle, hyvän kierrättämiselle, on kuitenkin kahden ihmisen värinen vuorovaikutus, jolla voi olla käänteentekeviä vaikutuksia. Sen ei todellakaan tarvitse olla ylhäältä ohjattua. Ei ideologisista kuten poliittisista tai uskonnollisista syistä. Ei jonkinlaisen "ylemmän henkisen tason" tavoittelua. Yhdessä tekeminen myös ylläpitää yhteisöllisyyttä, mikä näytti olevan Hurstin apuun osallistujillekin toiminnan yksi motiivi. Vaikka tietyt taloudelliset kriteerit auttamiselle olisivatkin, niin valtion ohjaukseen takertuminen voi olla ovela tapa vastuun ulkoistamiseen itsestä. 

Kun tekee hyvää, saa hyvää.  Pay it forward.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän miesenergiaa kuva
Mikki Nieminen

Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset