Jukka Konttinen

Markkinasosialismi

Uusliberalistit vannovat vapaan kilpailun nimeen – eli kun kaikki julkinen palvelu yksityistettäisiin, sillä voitettaisiin kaikki ongelmat? Tai kuten Heikki Pursiainen kirjoitti Paska suomi-kirjassa, julkisen puolen hoidettavaksi jätettäisiin ainoastaan koulutus, poliisi ja pelastustoiminta tms. Vaikka olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että kaupunkien ei välttämättä ole tarpeen omistaa jazzorkestereita tai valtion malmikaivoksia, niin kilpailun avaaminen voi tuoda ongelmia. Tätä asiaa joku asiantuntija on varmaan jo puntaroinut, mutta otan itselle mieleen tulevia esimerkkejä.

Voin osoittaa useampia alueita, joissa kilpailu on johtanut siihen, että kaikki toimijat kokeilevat samoilla menetelmillä, samoja kuluttajasegmenttejä. Nyppivät rusinoita pullasta, kaikki samojen rusinoiden perässä. Eli palvelun tarjonnan monipuolisuus ja vaihtoehdot häviävät. Samalla jos hintataso nousee korkealle, on kyseessä tietynlainen kartelli. Minusta voisi käyttää nimitystä markkinasosialismi.

Radio- ja TV-toiminnan vapauttaminen piti johtaa tarjonnan monipuolistumiseen ja vaihtoehtoihin. Kuten radiotoiminnasta totesin toisessa blogissa, kaupallisten formaattiradioiden soittolista on kurinalaisempi kuin itse Pohjois-Korean Kim Jong Un olisi sen päässyt määrittämään. Soittolistojen taustalla olevissa tietokonealgoritmeissä on data jo 80-luvulta asti siitä, mikä musiikki kuulijoita miellyttää tai ei ainakaan harmita ketään. TV:n jokailtaisesta roskaviihteestä puhumattakaan. Nykyisin uudeksi tekjäksi on noussut kansainvälinen suoratoistopalvelu ja sen sisällöt, joita vastaan on turha edes yrittää taistella.

Terveydenhoidon puolella voisin epäillä kartellimaista toimintaa, siis kun yksityisillä terveysasemilla maksat paljon tai vielä enemmän. Toki palvelu on ihmisten tekemää palkkatyötä, jota on vaikea automatisoida tai viedä nettiin ja jossa tarvitaan paljon korkean tason erityisosaamista. Erityisesti kokemuksia on hammashoidosta, jossa esimerkiksi menetetyn hampaan korvaava implantti maksaa joka ikisessä lafkassa sen täsmälleen 3000 euroa. Puudutuksen piikittämisestä maksat erikseen kymmeniä euroja. Yksityisen hammashoidon kokemuksistani kirjoitin erikseen. Olen samaa mieltä soteuudistukseen liittyvistä peloista ts. siitä, että järjestelmän avulla kirjoitetaan yksityisille terveysasemille avoimia shekkejä, lupa painaa rahaa.

Yksityisen palvelun sektoreista toinen harmittamaan jäänyt on autokauppa sekä autojen huolto. Kuten terveydenhoidossakin, auton omistuksella on hyvä laskuttaa. Huollosta maksat paljon tai vielä enemmän. Vapaassa rahastuksessa on parempi hävetä hetki, kuin katua loppuelämänsä? Kuluneen vitsin mukaan pelkästä hyvän päivän sanomisesta kilahtaa muutaman kymmenen euron maksu. Asiaan on onneksi saatu vapautuksia sillä, että ns. merkkihuoltoja voivat tehdä muutkin kuin automerkin myyjäliikkeiden korjaamot. Mutta sen sijaan, kun viet käytettyä ajokkiasi vaihtoon liikkeeseen, niin myyjien hyvitystarjoukset siitä vaihtelevat muutaman prosenttiyksikön verran. Käsittääkseni vaihtohyvityksissä kaikki liikkeet katsovat samoilla laskureilla ja algoritmeilla. Autoliikkeet vetoavat valtion verotaakkaan, mutta kyllä niissä tuntuu olevan omatkin katteet kohdillaan.

Auton katsastuksen hinnat ovat niin täsmälleen eurolleen samat, että voi ihmetellä, että miksi liikkeet edes vaivautuvat mainostamaan omaa palveluaan erikseen.

On myös esimerkkejä siitä, että jos kuluttajalla on valitus tuotteesta tai palvelusta, niin hän on asiassaan varsin yksin. Tulee mieleen tiettyjen vuosimallien Audi- ja Volkswagen-merkkisten autojen ostajien taistelu maahantuojaa vastaan liialliseen öljynkulutukseen liittyvässä asiassa. Jos kilpailu toimisi, kunnolla olisi autoliike joka ottaisi asiakkaan valitukset tosissaan. Siis kun kyseessä on ilmeinen tuotteen virhe.

Kysymys koskee myös yliopistollisen akateemisen tutkimuksen tieteellistä vapautta. Joka näyttää ohjautuvan hyvinkin strategisten linjausten perusteella ja rahoitusta ohjataan yhä enemmän kilpaillun kautta, tutkijoiden erikseen tehtyjä hakemuksia vastaan. Näyttää olevan joitain mediaseksikkäitä aloja, jonne kaikki täydentävä rahoitus sitten syydetään. Kirjoitin erikseen soveltavan suunnitteluosaamisen tarpeesta ja sen aliarvostuksesta. Joka näkyy myös tieteellisen tutkimuksen rahoituksessa.

Kertooko markkinasosialismi sitten tietynlaisesta uskalluksen ja luovuuden puutteesta yritystoiminnassa? Ehkä monilla tavoin varman päälle pelaamisen tarve liittyy sen kurimuksen pelkäämiseen ja välttämiseen, mihin asemaan kokeilussaan epäonnistunut yrittäjä Suomessa joutuu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jos kilpailua on tarpeeksi, niin radiosta löytyy loppujen lopuksi jokaiselle kuuntelijasegmentille omat kanavansa. Sillä jokaisen segmentin mieltymyksillä voidaan tienata rahaa. Sen jälkeen kun 90%:n mieltymys on kyllästetty useilla kanavilla, jää seuraavalle kanavalle ikkariomaksi se kymmenen prosenttia.

Toinen vaihtoehto on täydellinen monopoli, mutta kaupallinen sellainen, jolloin tarjoajan kannattaa kattaa koko kuulijakunta mahdollisimman vähäisellä kanavamäärällä. Silloin yksi kanava lähettää poppia, toinen asiaohjelmaa ja kolmas klassista. Ja siten on saatu kaikki kuulijoiksi.

Kolmen ohjelmatarjoajan kilpaillessa keskenään puolestaan ne kaikki kolme kanavaa lähettävät poppia, koska sen kuuntelijoita riittää kolmelle kanavalle edelleen enemmän kuin klassiselle musiikille tai asiaohjelmille. Asiaohjelmakanava saattaisi olla vasta se neljäs ja klassinen viides.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Ajattelepa huvikses paljonko musiikkia maailmassa tehdään ja kuinka mikroskooppinen osa siitä suodattuu formaattiradioihin.
Käsittääkseni esim. lasten musiikki ei soi millään kanavalla vaan pienetkin lapset halutaan kuluttamaan megatähtiä ja trendejä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Esimerkkini oli yksinkertaistettu. Kun on tarpeeksi monta kanavaa, niin jossain vaiheessa se lastenradiokin kannattaa, kun se yksin nappaa koko kuulijakunnan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset