Opinnäytteen tarkastamisen haasteita

Viimeaikaisia kohuja on ollut Laura Huhtasaaren gradua kohtaan esitetyt uudet epäilykset, jonka mukaan gradun sisällöstä on ollut 30 % toisista tuotoksista kopioitua, vailla viittauksia näihin kopioituihin teoksiin. Itsestäni ikävintä on, jos on totta että myös omin nimiin otettuja tutkimuslöydöksiä on myös kopioitu. (Twitter-nimimerkki "Janette" on juuri julkaissut mahdollisia yhtäläisyyksiä.) Kritisoida voidaan tietysti myös Jyväskylän yliopiston tarkastusprosessia, joka on toiminut puutteellisesti myös tässä uusintatarkastuksessa. Aivan kuten esimerkiksi Matti Virtanen teki Pressiklubissa.

Kun tässä on kuitenkin itse jokunen gradu, diplomityö, väitöskirja ja lisensiaattityökin tullut ohjattua ja esitarkastettua, niin tekee mieli kommentoida jonkinasteista harhaa siitä, mihin tarkastusprosessissa voidaan käytännössä pystyä. Tarkastajan on toki suotavaa tuntea alalla tehdyt muut tutkimukset ja arvioida työn arvoa myös niiden pohjalta, mutta täydellisyyteen ei inhimillisillä kyvyillä pysty kukaan. Vielä kun tilanne oli 2000-luvun alku, jolloin gradut olivat eri opinahjojen kirjastoissa, niin tarkastaja tuskin ulkoa kaikkia töitä muistaa, varsinkaan niiden sanamuotoja ja järjestyksiä. Nythän samanlaisuuksia sisältävä gradu löytyi ilmeisesti YLE:n toimittajan erityisen etsinnän tuloksena.

Sama koskee Jyväskylän yliopistossa tehtyä edellistä uudelleentarkastusprosessia (tulos noin 10 % plagioitua). En usko, että siinäkään oli haalittu kaikkia mahdollisia vastaavia graduja tausta-aineistoksi ja syynätty niistä tekstien samanlaisuuksia. Oli tutkittu ja vertailtu ne aineistot, mistä samanlaisuuksia oli jo löydetty. Nythän Jyväskylän yliopistosta aiotaan olla yhteydessä Svenska YLEen asiassa, mikäli se uudelleen tutkintaan menee. Esimerkiksi jos jätetään kantelu jostain asiasta, niin kantelijan käsittääkseni itse pitää osoittaa ongelmat tai virheet aineistossa, kuten muistan prof. Puolimatkan avioliittolaki-lausunnon tieteellisen käytännön epäilyssä toimitun.

Omissa tarkastuksissa varsin tavallista on se, että opiskelija löytää jonkun tutkimusaiheeseensa liittyvän hyvän alan oppikirjan tai tiedeartikkelin ja ottaa sieltä pitkiä pätkiä lainauksia. Kun näin käy, huomautan asiasta joka kerta luonnosvaiheessa, siis että lainaukset pitää tehdä oman prosessoinnin ts. ajattelun kautta ja siellä pitää olla tieteellisen kirjallisuuden katsausta lukuisista eri lähteistä vedettynä yhteen.

Mutta suoraa sanasta sanaan plagiointia on tarkastajan henk. koht. mahdotonta käydä läpi, kun tutkimusmateriaalia julkaistaan ympäri maailmaa valtavat määrät. Plagiointia varten käytämme Turnitin-nimistä ohjelmaa. Tuollaisia ei ollut käytössä 2000-luvun alussa. Huolimatta olosuhteiden erilaisuudesta ja mikäli esitetyt uudet väitteet pitävät paikkansa, niiden perusteilla Huhtasaaren gradun ja tätä myötä tutkinnon voisi hylätä. Hänen omat selityksensä eivät muuta faktoja miksikään.

P.S. Mutta itse en toki tuomari asiassa voi olla  samoin kuin ei asiaa pyörittävä someyleisö tai mediakaan.  Kukaan meistä ei ole itse nähnyt kaikkea asiaan liittyvää aineistoa, vaan tehdään tulkintoja toisten väitteiden perusteella. Käsiteltäköön asia mahdollisimman objektiivisesti, juridisesti oikein, mikäli siihen mennään.

P.P.S. Kaleva-lehden jutun mukaan kerran hyväksytyn hylkäämiskynnys on korkea ja vaatii korkeimman hallinto-oikeuden päätäksen. Kommentti selvityksen tuloksen tulkinnasta on omani, ei edusta työnantajani kantaa.

Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu