Jukka Konttinen

Agendatiede ja tiedejulkkikset

Filosofi Timo Airaksinen oli YLE:n Aamu-TV:ssä keskustelemassa siitä, kuunnellaanko tieteentekijöitä päätöksenteossa. Hän totesi tieteen metodin perusteista. Haasteena on, kun tieteilijät kommentoivat poliittisluonteisia arvokysymyksiä. Tämä ei ole tieteen logiikan mukaista.

Silloin kun tieteentekijöitä kuunnellaan, heiltä tyypillisesti kysytään, että mitä pitäisi tehdä. Haetaan ennustavuutta tai ennustetta tulevasta. Fysiikassa voidaan painovoimalain mukaan ennustaa, että kauanko kestää kappaleen putoaminen maahan, mutta esimerkiksi taloustieteessä ei näytetä pystyvän ennustamaan pörssiromahdusta tai lamaa.

Poliitikko tai journalisti voi kysyä tieteilijältä, että kumpi on parempi, ydinvoima vai tuulienergia. Tähän saanee hyvin erityyppisen vastauksen, riippuen siitä, minkälainen tausta asiantuntijalla on. Mukana on usein arvolatauksia, samoin kuin kysyjällä ei välttämättä kärsivällisyys riitä ymmärtää, että asiaan voi liittyä monia puolia, erilaista tieteellistä substanssia vaativia.

Kun tieteilijä rupeaa politikoimaan, on monesti riskinä auktoriteettiin vetoamalla puhuminen asioista, joihin oma substanssi ei riitä. Eli argumentointivirhe nimeltä auktoriteettiin vetoaminen. Jonka mukaan ”oma argumentti perustetaan jonkin auktoriteetin sanaan tai arvovaltaan, mutta ei esitetä perusteita auktoriteetin todenperäisyydelle”. Tämä auktoriteetti voi olla myös tieteilijän itsensä. Tieteellinen auktoriteetti voi esittää perusteitakin, mutta nämä eivät välttämättä kestä kriitiikkiä, johtuen substanssiosaamisen puutteesta tai harhaanjohtavan yksipuolisesta näkökulmasta. Tästä ongelmasta voi löytää esimerkkejä yhteiskunnallisesta keskustelusta ja mediasta.

Arvostetuillakin tieteentekijöillä tutkimukseen voi sisältyä riski, että asetetaan tutkimusmenetelmät ja havaintoaineiston tulkinta ja johtopäätökset siten, että se tukee ennakkoasenteita. Toisin sanoen ennakkoasenteita tukematon evidenssi jätetään käsittelemättä. Tämä voidaan tehdä tahattomasti, puutteellisen tietämyksen ja ymmärryksen takia. Mutta se voidaan tehdä myös tahallisesti. 

Ennakkoasenteiden mukaisten johtopäätösten raportointi on enemmän dogmaattista, poliittista agendaa kuin tieteellistä. Voitaisiin puhua agendatieteestä, eli tieteellinen tutkimus valjastetaan tukemaan tutkijan tai tutkijaryhmän poliittista agendaa.  Voidaan puhua myös argumentointivirheestä nimeltä kirsikanpoiminta, jolloin tieteellisestä tausta-aineistosta poimitaan omaa agendaa tukeva. Tieteellistä, vertaisarvioituakin aineistoa julkaistaan nykyään niin paljon, että tämä on hyvin mahdollista.

Esimerkkinä voisin ottaa energia-alan ns. professoriryhmän toteamukset ja julkaisut maamme energiapolitiikasta. Joissa mm. on vedottu kansakunnan etuun. Ryhmälle energiapolitiikan perusteiksi on tuntunut kelpaavan uusiutuvien energiantuotantoteknologioiden, kuten aurinko- ja tuulienergioiden maksimoiminen, huolimatta asiaan liittyvistä haasteista. Joita haasteita on kritisoitu toisten energia-asiantuntijoiden toimesta. He väittävät, että visiot uusiutuvien energiamuotojen onnelasta ovat täynnä hypetystä. Ja että ilmastonmuutoksen kanssa taistelu voi kärsiä paljonkin, jos takerrutaan vain tuuli-, aurinko- ja vesivoimaan.

Siitä minkälaiseen ongelmaan agendatiede voi johtaa, voidaan nostaa esiin Saksan Energiewende. Tätä on tuotu esiin esimerkiksi artikkelissa ”Ilmastokeskustelun sokea piste”. Energiewendestä voidaan toki todeta, että uusiutuvien aurinko- ja tuulienergian tuotantokapasiteetit ovat voimakkaasti nousseet ja ydinvoimaloita on ajettu alas. Mutta fakta on, että kasvihuonekaasupäästöt eivät ole Saksassa vähentyneet kymmeneen vuoteen ja voivat olla lisääntymässä. Ongelma voi itse asiassa pahentua, mitä enemmän aurinko- ja tuulienergiakapasiteettia rakennetaan.

Viime päivinä on ollut keskustelussa aloite englannin kielen aseman vahvistamisesta, suomen ja ruotsin kielen rinnalle. Kun Helsingin sanomat kysyy asiaa Suomen kielen professoreilta ja opettajilta, voi lapsikin arvata, mitä mieltä he ovat. Väitetty "vakava uhka" voi olla jonkin verran spekulatiivinen asia.

Olen ollut mukana puhkomassa reikiä myös tutkijoista koostuvan Bios-ryhmän argumentointiin, joka näyttää olevan poliittista lobbausta

Oma lukunsa on ollut kasvatustieteen professorin Tapio Puolimatkan lausunnot liittyen avioliittolain muutoksiin, samoin kuin sukupuoliseen tasa-arvoisuuteen, jotka hän on allekirjoittanut nimenomaan professorin auktoriteetillaan. Ja josta Jyväskylän yliopisto sanoutui irti ja asiaa käsiteltiin mediassa. On syytä epäillä, että ko. näkemykset perustuivat Puolimatkan henkilökohtaisiin arvoihin, ts. elämänkatsomukseen.

Tieteessä tosin jonkinlaiset näkemyserotkin mahdollisia, mutta silloin kyseessä on, että eri näkemyksen omaavat osapuolet eivät pysty toistensa näkemyksiä kumoamaan tieteellisesti. Tiedetutkimus on itseään korjaava prosessi, jolloin ajan myötä vääjäämättä päästään parempaan ymmärrykseen tai jopa konsensukseen.

On myös ympäristöjärjestöjä, kuten WWF ja poliittisia puolueitakin, jotka väittävät perustavansa näkemyksensä tieteeseen. Näyttää tosin siltä, että näiden tiedenäkemykseen adaptoidaan omiin ennakko-oletuksiin soveltuvat tulokset. Mitä politiikkaan tulee, niin arvokysymykset ovat poliitikkojen ”duunia”. Poliitikkojen taipumuksena on äänestäjien miellyttäminen, jolloin asiantuntijatkin voidaan valita ”agendaan sopivasti”. Olin mukana Tampereella Bioenergiapäivillä, joissa osallistujien kesken pidettiin moderaattorin toimesta pikagallup, jonka tuloksena oli varsin tyrmäävästi, että poliitikoilla ei ole riittävästi tietämystä energia-asioista.

Sitäpaitsi on vanhastaan totuttu, että jos poliitikon on tarve erityisesti korostaa rehellisyyttään, niin sillä saralla voidaan epäillä olevan jotain ongelmia. Sama asia koskee tieteellisyyteen vetoamista. Tuskin mikään poliittinen liike tai puolue haluaa profiloitua erityisesti tiedevastaisena. Tieteellisyyteen ja rehellisyyteen perustuva politikointi pitäisi olla peruslähtökohta.

Olen itse ollut osallisena bioenergiaan kestävyyteen liittyvässä faktantarkistuksessa. Olennaista sisältöä löytyy tästä artikkelista. Tavoitteenamme oli tieteen metodin mukainen objektiivisuus, tarkastella bioenergiaan liittyviä väitteitä sellaisenaan. Jossa ei ole tarvetta esittää, kuka tai mikä taho minkäkinlaisen väitteen on esittänyt ja onko tämä oikeassa vai väärässä.

Tämän aamun Ylen uutisportaalissa oli kirjoitus professori Janne Saarikiveltä, jossa hän mm. pohti sosiaalisen median pikatuomioita, oikeusvaltion toimintaperiaatteen vastaisena. Asia liittyi nimenomaan Jannen arvoihin, ei hänen substanssiinsa kielitieteissä. Tieteilijöitäkin koskee sananvapaus ja heitä toivotaankin mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Toisaalta Suomessakin on olemassa tiedejulkkisten kaarti, kuten esimerkiksi nimet fysiikan ja tähtitieteen asiantuntijat Esko Valtaoja tai Kari Enqvist ovat monille tuttuja nimiä. Esko Valtaoja on kirjoittanut ns. tiedeoptimismin puolesta lukuisia kirjoja ja ollut mediassa, samoin kuin Enqvist on kommentoinut yhteiskunnallisia asioita blogeissaan. Molemmat ovat varsin aktiivisesti esittäneet ja kirjoittaneetkin kritiikkiä uskontoja kohtaan. Näiden kummankaan varsinaiseen tiedetuotantoon varsin harva on tutustunut.

Tiedejulkkiksen asemaan ylenemisen ongelma on kohoaminen kaikkien alojen erityisasiantuntijaksi, jolloin kysytään tältä, ja varsinaiset subtanssiosaajat sivuutetaan. Siihen voi olla vetoa mediasta, mutta myös työntöä tietelijän itsensä puolesta.

Sannikka&Ukkola ohjelmassa vitsailtiin, että mediaa voi syyttää kaikesta. Varsin monesta asiasta sitä voi kritisoida ja olen tehnyt sitä itsekin. Voidaan myös puhua agendajournalismista. Mielestäni hyvä esimerkki tästä on agenda, minkä valtamedia otti ns. tieteen äänenä, bioenergian kestävyyteen liittyvässä keskustelussa. Media rakastaa raflaavia kärjistyksiä, skuuppeja. Tosin toimittavat kärttävät tällaista. Kuten eräs teologian alan tutkija totesi, niin mediahaastattelussa on vaikeuksia pitää tiede ja mielipiteet erikseen.

Varsinainen tieteen nimissä tehtävä denialismi ja huuhaa on taas kokonaan eri asia, kuten esimerkiksi evoluutioteoriaan ja ilmastonmuutokseen liittyvä denialismi. Denialismi ja huuhaa ovat varsin arvolatautuneita termejä, mutta yleensä niitä voidaan käyttää väitteistä, jotka on varsin helppo kumota faktoilla ja loogisella ajattelulla, asiantuntijan toimesta.

Onko tämäkin kirjoitus agendatiedettä? Itsellänikin on luonnollisesti oma tausta tutkimuksen saralla ja myös arvomaailma, jotka eivät voi olla vaikuttamatta. Mutta siitä huolimatta objektiivisuuteen, faktoihin ja logiikkaan perustaminen on perusteltu tavoite.

Mitä poliittiseen päätöksentekoon tulee, pitäisi olla poliitikkoja joiden motiivi ei ole pelkästään miellyttää äänestäjiä, vaan katsoa esimerkiksi ilmastonmuutosta muustakin kuin äänestäjäkuntansa perspektiivistä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset