Jukka Konttinen

Onko todisteiden olemattomuus olemattomuuden todiste?

Keskustelu IPCC-raportin mukaisen ilmastonmuutoksen torjumisen keinoista on ollut aktiivista. Metsiemme lisähakkuisiin liittyen, asiaa kritisoiva taho on ollut Bios-ryhmä. Viimeksi sunnuntaina Mikki Kauste väitti Twitterissä, että kritisoivissa artikkeleissa (Maaseudun tulevaisuus) ei ole löydetty sisällöllisiä virheitä BIOS-tiedotteissa eikä muissa julkaisuissa. Näin voi olla, mutta todisteiden olemattomuus ei välttämättä ole olemattomuuden todiste. Väite voi olla argumentointivirhe.

Kun kommentoin asiaa, Kauste totesi minulle, ettei pyri julistamaan ”totuuksia”. Miksi tuo Twitter-lausunto sitten annettiin? Tieteellisessä keskustelussa sillä ei ole kovasti käyttöä, koska kuten edellä todettu, se ei ole ”todiste” mistään. Ehkä sen sijaan retoriikan, poliittisen agendan takia? Rivien välistä julistaen, että ”kun varteenotettavaa kritiikkiä ei kuulu, niin meidän täytyy siis olla oikeassa”?

En kiistä hitaasti kasvavan pohjoisen havupuun energiakäytön hiilineutraaliuteen esitettyjä epäilyksiä. Sen sijaan minua harmittaa, että poliittista vaikuttamista tehdään objektiivisen tieteen mielikuvalla. Jopa niin, että Suomen kuvalehden ”Tarinoita tieteestä”-blogisti lähti samaan bandwagoniin. Blogaten aikoinaan mm. ”erävoitosta tieteelle”. Käyttäen käsitettä "me" ja tälle ilmeisesti vastaryhmittymänä"he". Kuten filosofi Timo Airaksinen totesi hiljattain, arvokysymyksiin puuttuminen ei ole tieteen logiikan mukaista.

Mitä ilmastonmuutoksen kannalta ilmeisen tarpeellisiin, sinänsä epämiellyttäviin toimenpiteisiin tulee, luin juuri jostain toteamuksen, että ihmisen on helpompi omaksua sellaisia tieteellisiä tuloksia, jotka ovat hänen ennakko-odotustensa mukaisia. Tiedetutkijat tuskin ovat tälle immuuneja.

Keskustelua käytiin Twitterissä aiheesta Kausteen kanssa. Osoitimme mielestämme useita loogisia epävarmuuksia, jos ei suorastaan argumentointivirheitä. Kauste kiitti keskustelusta ja meni nukkumaan. Myöntämättä mitään, totesi ”Bios-tiedotteissa ei mitään epäselvyyksiä”. Kuulemma yhteiskuntatietelijä voisi tarjota selitykseksi, että ei myönnä ongelmia, koska se olisi vastoin omia käsityksiä?

Kausteen mielestä BIOS-ryhmän tiedotteet hyväksyvät muut, paitsi ”keskustalaiset”. Tässä on ad hominem-argimentointivirhe. Kritisoijien poliittisella taustalla ei saa olla väliä, kun väitteet ovat tieteellisesti perusteltuja. Poliitikoilta tai journalisteilta sellaista ei voine edellyttääkään.

Kollega professori Vakkilainen kritisoi väitettä ”Lisähakkuut lisäävät ilmastopäästöjä” poleemiseksi. Kaikki toiminta aiheuttaa päästöjä, kunnes sitten myöhemmin mahdollisesti vähentää. Vaikkapa ilmastomyönteiseksi mielletty aurinkopaneelien tuotanto ja käyttö. Ongelma tässä on, että kemiallinen puunjalostus ja tähän liittyvä bioenergian tuotanto yritetään esittää muusta ihmisen teollisen toiminnasta erottuvana ”demonina”, päästöjen osalta. Todettakoon, että bioenergian hiilineutraaliuus on ajateltu perustuvan siihen, että uuden puublomassan kasvu sitoo poltossa syntyneen hiilidioksidin, yhteyttämisreaktion kautta.

Kausteen linkittämässä artikkelissa puhutaan ”täysikasvuisen männyn polttamisen” aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä. Täysikasvuisia mäntyjä ei polteta meillä eikä muualla, sen sijaan muusta puunjalostuksesta yli jäävää, männystäkin lähtöisin olevaa materiaalia käytetään energiaksi. Olkoonkin, että tulevaisuuden skenaarioissa on kaavailtu ainespuun käyttöä mm. biopolttonesteiksi. Puujätteistä tehdyn energian on tutkittu saavuttavan 60 % nettohiilipäästövähenemän fosiilisiin verrattuna muutamassa vuosikymmenessä, mikäli uskotaan VTT:n ja Aallon tutkijoita (väitöskirja). Muun puubiomassan hiilineutraaliuus näkyy hitaammalla aikavälillä, mutta BIOS-tutkijat näyttävät haluavan vedota lyhyempiin ajanjaksoihin. Kuten omassa faktantarkistuksessamme totesimme juuri, tarkasteltava aikajakso sekä tarkasteltava systeemi voidaan valita sopivasti siten, että se suosii ennakko-odotuksiin sopivia johtopäätöksiä. Jos jonkun biomassalajin polton hiilineutraalius toteutuu 100 vuoden aikavakiolla, niin tarkoitus on varmaan olla hengissä maapallolla silloinkin.

Keskustelimme myös lisähakkuiden aiheuttamasta ongelmasta biodiversiteetin köyhtymisenä. Tätäkään riskiä ei voi kiistää, mutta siinä näytetään ainakin unohtavan kestävän metsänhoidon periaatteet, joihin Suomi on sitoutunut. Jos sanotaan, että metsät eivät saa olla vain taloudellisiin, puunjalostuksen tarpeisiin, niin vastaavasti voitaisiin sanoa esimerkiksi, että vesistöt eivät saa olla vain juomisen ja vesivoiman tarpeisiin. Voidaan toki luopua sellua sisältävistä pikkuhousunsuojista, käsipyyhkeistä tai vessapaperista mutta mitä näiden tilalle? Ongelma tässä kohtaa on, jos halutaan demonisoida kemiallinen metsäteollisuus siten, ettei sillä ole yhteyttä tavallisen ihmisen, kuluttajan tarpeisiin ja toimitaan. Nämä tarpeet tuskin ovat vähenemässä, ajatellen kehittyviä maita.

Voidaan myös kysyä, että millä Suomi täyttää uusiutuvan energiantuotannon velvoitteensa, jos se ei ole bion lisäyksellä mahdollista? Tätä BIOS ei näytä ajattelevan. Vai ajatellaanko (kuten WWF), että aurinko, tuuli ja vesienergia riittävät? Valitettavasti eivät riitä, ainakaan niin kauan kuin sattumasähkön varastointia ei ole ratkaistu. Ja tätä ei ole näköpiirissä.

Sellaisia bioenergiaa kritisoivia, hyvin yleisesti toistettuja väitteitä, kuten ”metsät poltetaan energiaksi”, ”poltto tappaa ihmisiä” tai ”puusta tehdyt biopolttoaineet pitää nyt unohtaa” olen ruotinut aiemmin.

Silloin kun poliittisesta lobbauksesta, eri mieltä olevan nujertamisen tarpeesta näyttää olevan kyse, niin se pitäisi tuoda reilusti esiin. Motiiveja tällaiseen voi jokainen arvailla.  Oma epäilykseni on, että kun ajatellaan oltavan "tieteen" tai maailman pelastamisen puolella, oman poliittisen argumentoinnin ongelmia ei nähdä tai haluta nähdä. Eli tarkoitus pyhittää keinot?

Sikäli kun itse tässä tekstissäni kommentoin myös arvokysymyksiä, niin voin sen myöntää. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Teidän akateemikkojen ei soisi ainakaan edesauttavan keskustelun ympäristöasioissa jähmettymistä poleemisesti yhden aiheen, osakokonaisuuden tai tavoitteen eri ääripäiden välille, kun ympäristön- ja luonnonsuojelussa tavoitteita kuitenkin on useita.

Keskustelu edelleen pyörii tiukasti ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvien tavoitteiden kuten tässä blogissa hiilensidonnan ympärillä. Viime vuonna muoviongelma yhtenä uutena havahtumista aiheuttaneena ympäristöongelmana nosti päätään, mutta nyt on hieman palattu takaisin ruotuun - ilmastonmuutoksen pariin.

Karkeasti ihmisen vaikutuksen ympäröivään elämänkerrokseen voinee jakaa kolmeen kategoriaan:

Vaikutukset

  • ..ilmakehään sis. ilmastonmuutoskokonaisuus ja energiapolitiikka, savusumuongelma, SO2-päästöjen aiheuttamat ongelmat jne.
  • ..maaperään ja vesistöihin sis. ravinnekuormitukset, roskaantuminen, maankäyttö, kaivannaisten erottaminen maaperästä (--> kiertotalous) jne.
  • ..luonnon monimuotoisuuteen sis. luontaisten elinympäristöjen köyhtyminen ja yksipuolistuminen, populaatioiden pieneminen, ekologisten logeroiden supistuminen, sukupuutot jne.

Nuokin osakokonaisuudet ovat voimakkaasti kytköksissä toisiinsa ja esimerkiksi maankäytön voisi jopa sijoittaa luonnon monimuotoisuus -kategorian alle, sitä köyhdyttävanä tekijänä.

Akateemikoilta tuntuu jatkuvasti keskusteluissa unohtuvan mainita, että esim. pelkän hiilen sitomisen suhteen emme voi toimiamme optimoida. Tai toki voimme, mutta.. Koska tavoitteita on useita, tulee reilusti puhua monitavoiteoptimoinnista (onko suomennos oikein, engl. multi-objective optimization).

Monitavoiteoptimoinnin ja sen liittämisen ympäristön- ja luonnonsuojeluun yhteydessä voikin sitten reilusti puhua arvovalinnoista, arvojen mukaisista tavoitteista.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Tämä menee myös spekulointiin, vailla tieteellistä evidenssiä: Eli minusta näyttää, että metsien lisähakkuut on valikoitunut kohteeksi siksi, että niiden rajoittaminen ei hetkauta rajoittamista vaativien elämää. Samoin kun ympäristöhaasteiden takia jotain on tarve tehdä, niin maalitetaan kohde - "uhrataan" lisähakkuut. Saadaan tunne, että ollaan tehty jotain, hoidettu oma osuus, ja voidaan jatkaa muuten niinkuin ennenkin?
Lisämotiivina egotrippailu, kilpailu poliittisesta vallasta?

Arvovalinta lienee se, että ihmiskunta haluaa säilyä hengissä vailla suurempia katastrofeja. Jopa taloudellisen kasvun ihanne säilyttäen.

Mitä tulee monitavoiteoptimointiin matemaattisena menetelmänä, niin siinä lienee epävarmuustekijöitä sen verran paljon, ettei kokonaisoptimoiduista tuloksista ole takeita. Tulos voi konvergoida johonkin singulariteettiin, mustaan aukkoon.

Todellisesta osaoptimoinnista voisi asettaa esimerkin siitä, kun ympäristöjärjestöt hyväksyvät energian tuottamiseen ainoastaan aurinko- ja tuulienergian, vesivoiman ja lämpöpumput. Nämä eivät riitä vastaamaan edes sähkön tarpeisiin edes vuonna 2050, samoin kuin lämmitykselle ja liikenne-energialle pitää tehdä jotain.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

En tietenkään voi kaikkien motiiveja tietää, mutta tunnen kyllä esim. biologeja, jotka haluaisivat hakkuita vähennettävän ekologisten, luonnon monimuotoisuuteen liittyvien syiden vuoksi. Uutena syynä on noussut viime vuosina sitten tämä hiilinieluaspekti.

Nostit esiin melko kyyniseltä kuulostavia motiiveja; joillakin tuollaisia voi olla, mutta ei todellakaan kaikilla. Uskoisin, että melko pienellä osalla.

En nyt sitä tarkoittanut, että oikeasti kykenisimme matemaattisesti ratkaisemaan viittaamani monitavoiteoptimointiongelman - ongelman formulointi matemaattisesti edes tyydyttävällä tavalla kun itsessään olisi todennäköisesti tekemätön paikka. Käsitteellisellä tasolla kuitenkin olisi kaikki hyvä saada ymmärtämään, että meillä käsillä muitakin tavoitteita kuin esim. vain hiilinielujen maksimointi.

Mitä tulee arvovalintoihin, veikkaan, että ainakin jälkiteollisissa maisa enemmistö menee tavoitteissaan sinun esiin nostamaasi kategorian hengissäpysyminen/ihminen tavoitetta pidemmälle haluten erilaisten luontaisten elinympäristöjen ja lajien säilyvän ilman, että me tuhoamme niitä.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen Vastaus kommenttiin #3

On selvää, että halutaan että elinympäristö säilyy. Minäkin olen sen velkaa lapsenlapsilleni. Yritän tehdä töitä asian eteen päivittäin, tutkimuksessa ja opetuksessa. Veikkaan, että koulutettaviani tulee olemaan ratkomassa näitä asioita.

En ole väittänyt, ettei vilpittömiä motiiveja ole. Kyse on vain siitä, jos satsataan keinoihin jotka ei vie meitä perille, lähellekään. Ei olisi kohtuutonta biologeiltakaan ymmärtää, ettei ole yksittäistä hopealuotia, joilla asiat ratkeavat, vaan tarvitaan kaikki mahdolliset keinot käyttöön.
En ole ainakaan kuullut kenenkään biologin pitävän isoa meteliä yksityisautoilun tai lihansyönnin kieltämisen takia. Sen sijaan meuhkataan vaikka lisähakkuista tai aurinko- ja tuulienergiasta. Aivan kuin niiden haasteet sillä ratkeaisivat. Tämä ilmapiiri voi tehdä kyyniseksikin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset