Jukka Konttinen

Rajoja ja rakkautta

Professori Matti Viren kirjoitti kriittisen artikkelin uusista opiskelutekniikoista. Ko. tekniikoihin varmasti liittyy haasteita, jos ajatellaan sitä, että oppimistulos on aito ja pysyvä. Mutten silti niitä tyrmäisi ja ajattelin kokeilla esim. flippaustekniikkaa, omana versionani omissa opetustehtävissä yliopistolla.

Tänä aamuna eräs eläköitynyt professori totesi, että faktatiedon opettamiseen perinteinen luentotyyli on paras. Minusta tässä on perää – aina luovat mielipiteet ja rupattelu eivät kovasti auta, silloin kun pitää systemaattisesti mennä läpi tietty monimutkainen ja vaikeakin aineisto, esim. teknologisten sovellusten luonnontieteelliset perusteet. Luennointityyliin voi aina panostaa, mutta voidaan kysyä, että onko opetuksen tehtävä viihdyttää opiskelijaa, vai saada hyvä oppimistulos.

On sanottu, että lapsi tarvitsee rakkautta ja rajoja. Näin se näyttää olevan myös nuorten aikuisten, yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Substanssitiedon ja osaamisen luomisen lisäksi joutuu huomaamaan, että pitää panostaa myös aikuismaisen, ammattimaisen käytöksen kohentamiseen. Aina tosin pitää muistaa, että silloin kun opiskelijalla on kyse elämänhallinnan ongelmista, niihin pitää suhtautua vakavasti, eli antaa sitä rakkautta. Seuraavassa on kuitenkin joitain omia kriittisiä näkemyksiä, jonka takia jutun otsikkokin muodossa rajoja ja rakkautta.

Opiskelijoilla on asenteita, joilla ei työelämässä pärjää. Olen saanut suoria viitteitä siihen, että opiskelijoiden mielestä opiskelun tarkoitus on tenttien läpäiseminen, opintosuoritusten kerääminen mahdollisimman vähällä vaivalla mutta silti hyvin arvosanoin. Siis ajatus, ettei opinnoilla ole relevanssia työelämässä, kun me opettajat (ainakin soveltavan tekniikan alalla) emme muuta ajattelekaan kuin opintojen istuvuutta työelämän tehtäviin.

Esimerkiksi teknologiasovelluksiin liittyvissä tenteissäni pyydetään esseevastauksia, joilla pyritään osoittamaan asioiden omaksumista, mutta myös soveltamista. Niiden yhdistelemistä ja suhteellisen merkityksen näkemistä. Tehtävään voidaan kirjoittaa 2 sivua melkein puutaheinää ja toivotaan, että vastaus jotenkin liittyy kysymykseen. Tämä on koulusta opittu asenne: "Kun et enää tiedä mitään, yritä edes jotain". Sillä ei vain valitettavasti työelämässä ole käyttöä: Jos istut teknologiafirman myyntineuvottelussa asiantuntijan/tuotepäällikön roolissa ja tiedon sijaan pyrit arvailemaan ja sepittämään, niin joudut aika äkkiä pihalle palaverista eikä pomo paljoa päätä silittele. Voi tulla lähtöpassit koeajan sisällä. Tietysti eri asia on, kun kehitetään uusia luovia ratkaisuja. Mutta siinäkin olemassaolevan tiedon hallinta on lähtökohta.

Opetettavia asioita ei voi eikä minusta pitäisikään pureksia liian valmiiksi, helposti sulatettavaksi opiskelijalle? Olen joskus esittänyt vertailuksi esimerkin legopalikoilla kokoamisesta. Siellä "oikeissa töissä" pomo ei tule luoksesi legolaatikon kanssa ja sano, että kokoa tämä ohjeiden mukaan ja palauta pöydälleni. Vaan legoista osa on hukassa ja niiden valmistuksen perään pitää soitella alihankkijoille. Osa ohjeista puuttuu tai saattaa olla portugalin kielellä. Tällaisesta ei saisi ahdistua. Mutta toki opiskelumateriaali pitää olla faktisesti virheetöntä ja ajan tasalla.

Ulkoa oppiminen on jotenkin pannassa. Esseetehtävissä ei ulkoa opettelua voi täysin välttää. Professori Alf Rehn kirjoitti loistavan blogin ulkoa osaamisen relevanssista. Kuka tahansa asiantuntija neuvotteluissa tai vaikkapa mediassa osoittaa pätevyytensä sillä, että muistaa kokonaisuuksia ja niissä runsaasti yksityiskohtia, niiden suuruusluokkia ja relevanssia ja osaa yhdistellä asioita. Noissa tilanteissa ei voi tarkistaa asioita oppikirjoista tai edes Googlesta, vaikka kännykkä olisi taskussa. Kuten professori Rehn toteaa, ulkoa opetteleminen kehittää luovuutta. Jotain tämäntapaista kutsuisin ammattitaidoksi.

Em. seikkojen valossa jotkut sähköiset monivalintatentit voivat olla tuhoisia ratkaisuja. Niitä voinee soveltaa joissakin johdantokursseissa tai -osioissa.

Samoin aikataulujen pitäminen: palautusten viivästymistä selitellään kiireellä ja muilla kun aika saattaa mennä kampuksen sohvilla hengailuun, vapaa-ajan harrasteisiin ja bilettämiseen. Ammattimaiseen asenteeseen kuuluu se, että se mihin sitoudutaan, tehdään kunnolla ja aikataulussa. Ja jos näin ei pystytä toimimaan, keskustellaan mahdollinen muutos hyvissä ajoin etukäteen. Esimerkiksi Vapun läheisyydellä on suora yhteys opiskelijoiden lipsumiseen aikatauluista. Samoin sillä, että biletyksen takia lähiopetukseen liittyviä tehtäviä ei viitsitä tehdä.

Kaikki lipsuminen ja laistaminen osoittaa myös tietynlaista opettajan aliarviointia, siis kuvitellaan ettei opettaja huomaa vedättämisen yrittämistä, mikä on turhauttavaa.

Opiskelijoiden haalarikulttuurin yleistymisen epäilisin johtuvan jonkinlaisesta elämän merkityksien hakemisesta, siis kun on sanottu että länsimaalaisten elämä on tyhjenemässä merkityksistä. Tarpeesta kuulua jengiin? Mitä Vappuun ja bilettämiseen tulee, niin voisin ymmärtää riehat parina ensimmäisenä vuonna, kun elämä on edessä ja aurinko paistaa. Mutta sen jälkeen voisi keskittyä ammattitaidon kohentamiseen, jättäen viikkoja kestävät "vappuetkot" väliin. Sitä paitsi viikkoja kestävä alkoholijuomien nautiskelu kun voi johtaa alkoholismiin ja siitäkin on nähty esimerkkejä, ns. ikiteekkareita. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

"Opiskelijoiden haalarikulttuurin yleistymisen epäilisin johtuvan jonkinlaisesta elämän merkityksien hakemisesta, siis kun on sanottu että länsimaalaisten elämä on tyhjenemässä merkityksistä."

Uskallan pienellä kokemuksella suositella tutustumista Jordan Petersonin kirjalliseen ja/tai youtube materiaaliin.

Tällä en tarkoita, että olisin kaikesta samaa mieltä Petersonin kanssa, mutta pitkästä aikaan löysin itseni seuraamassa - mielenkiinnolla- todellisten älykköjen keskustelua TV:ssä jopa parisen tunnin rupeaman....

Esimerkkinä vaikkapa tämä keskustelu..

https://www.youtube.com/watch?v=jey_CzIOfYE&t=4660s

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Huonoista monivalintatenteistä tulee mieleeni muutama lukioaikainen vieraan (vai oliko se toisen kotimaisen) kielen tentti. Toisinaan pystyin päättelemään oikean vaihtoehdon, vaikken täysin ymmärtänyt sen paremmin kysymystä kuin vastausvaihtoehtojakaan.

Oikean vastauksen päätteleminen onnistui kun samat tuntemattomat sanat esiintyivät niin kysymyksessä kuin vastausvaihtoehdoissakin. Näin ollen ne pystyi ikäänkuin supistamaan yhtälöstä pois ja päättelemään oikean vaihtoehdon lopun perusteella.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Älykkyyden eräs muoto se on tuokin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset